Tasa-arvovaltuutetun tehtävä on pysyä hereillä

26.10.2017 – Intersukupuolisuus.fikuvajuttuun

Tiedättekö, miltä tuntuu kun aina pitää piilotella? Tiedättekö, millaista on kun pitää valita, tekeekö jotain tärkeätä vai onko avoimesti oma itsensä? Kun pitää valita, onko oudon kiinnostuksen kohde vai vakavasti otettava toimija. On iso vastakohta monille kokemuksille kun aina silloin tällöin voi olla avoimesti oma itsensä, tehdä tärkeitä asioita, nauraa spontaanisti – olla tavallisesti. Tällaiseen tilanteeseen havahduin istuessani tasa-arvovaltuutetun toimistossa ylitarkastaja Minna Lundell-Kiurun ja tiedottaja Päivi Ojanperän kanssa.

Juttuhetki oli nauruntäyteinen, leppoisa tilanne vaikka puhuttiin isoista ja vakavista asioista. Lyhyessä ajassa puhuttiin tasa-arvovaltuutetun roolista, tasa-arvolain mahdollisuuksista, syrjinnän ennaltaehkäisystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja historiastakin. Tällä kertaa ei puhuttu juurikaan lasten kokemasta kosmeettisesta sukuelinkirurgiasta ja hormonihoidoista, eikä paljon päivitelty. Puhuttiin siitä, mitä voi tehdä ja millaisia toiveikkaita merkkejä on näkyvissä siihen suuntaan, että täällä olisi helpompi olla omanlaisenaan.

Tuli vaan mieleen, että vitsi, miten paljon onnellisempi tää kaikkien maailma olisi, jos ei olisi normatiiviset odotukset niin kahlitsevia, että ihmisten täytyy koettaa täyttää jotain ja tulee leimatuksi, jos ei täytä tai halua täyttää niitä odotuksia”
-Päivi Ojanperä

Tasa-arvovaltuutettu on tehnyt työtä sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi Suomessa. Työssä on tuotu esiin ihmisoikeus- ja perusoikeusnäkökulmaa. Laissa on syrjinnän kielto sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella sekä velvoite ennaltaehkäistä syrjintää. Tasa-arvovaltuutetun rooli on sidottu toimivaltaan, se on viranomainen joka valvoo tasa-arvolain noudattamista. ”Meillä on edelleen yhteiskunnallisia tasa-arvokysymyksiä, joissa on olennaista se miten naiset ja miehet isoina ryhminä vertautuvat toisiinsa. Tämä on kuitenkin aika uusi tiedostaminen, että kaikki eivät ole yksiselitteisesti miehiä tai naisia”, sanoo Minna Lundell-Kiuru. Hän puhuu siitä, miten lakitekstinä moninaisuus on vähän ongelmallinen asia. Vähitellen ihmiset alkavat ymmärtää sanamuotoja sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu samalla tavoin ja lukiessaan ymmärtävät näiden kohtien erityisesti liittyvän transihmisiin ja intersukupuolisiin. Laissa nämä eivät suoraan tule esiin ja esimerkiksi on epäselvää monille, että sukupuolivähemmistöt kuuluvat tasa-arvolain piiriin ja seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluvat asiat yhdenvertaisuuslain piiriin. ”Lain pääasia on se, että siellä on se syrjinnän kielto. Lain olemassaolo jo ennaltaehkäisee syrjintää”, sanoo Lundell-Kiuru.

Intersukupuolisten syrjinnässä ei ole kysymys pääasiassa identiteetin takia syrjinnästä vaan aikaisista ja vähän myöhemmistä kirurgisista toimenpiteistä ja hormonihoidoista, joihin ei ole suostumusta henkilöltä itseltään tai selkeätä terveyteen liittyvää perustetta. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen takia, mutta se ei ole taho, joka voi estää huonoa kohtelua esimerkiksi lääketieteen saralla. Lundell-Kiuru kuvaa tasa-arvotyötä: ”Meidän lausunnoissa onkin monta kertaa todettu, että syrjintä on vaan osa eikä tasa-arvoon päästä syrjinnänkiellolla. Monet asiat ovat yhteiskunnallisia, joita pitäisi ratkoa politiikan keinoin, antamalla resursseja ja kouluttamalla henkilökuntaa eri paikoissa”. Päivi Ojanperän mielestä tärkein vaikuttamiskeino on antaa tietoa laista ja vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla tiedottamalla, mitä sukupuolista ja tasa-arvosta ajatellaan ja tehdä intersukupuolisten asiaa tunnetummaksi. Viranomaisyhteistyön hän mainitsee yhdeksi tärkeimmistä keinoista. ”Meidän pitää pysyä hereillä siitä, milloin on tärkeää vaikuttaa ja saada aikaan muutosta. Tärkeätä on nähdä ne potentiaaliset tilanteet, jolloin jotkut jäävät ulkopuolisiksi ja näkymättömiksi. Meidän velvollisuus on tuoda esiin sitä, että todellisuudessa ei ole olemassa mitään dikotomista maailmaa, missä ihmiset elää. Siihen voi meidän käytettävissä olevilla keinoilla antaa oman panoksensa. Perinteiset systeemit ovat enemmistön mukaan mietittyjä ja joskus se on järkevääkin, mutta silloin kun se ei ole välttämätöntä ja se ei tekisi näkyviksi kaikkia ihmisiä, silloin siihen pitää puuttua”, hän sanoo. 

Syrjinnän ehkäisy tulisi ottaa huomioon työpaikkojen ja oppilaitosten suunnitelmissa. Tasa-arvovaltuutettu on pyrkinyt työllään vähentämään sitä näkymättömyyttä ja syrjintää, jota sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat. Tietoisuutta on lisätty mm. tekemällä selvitys sukupuolivähemmistöjen asemasta sekä järjestämällä aiheesta seminaari viranomaisille. Intersukupuolisuuteen liittyen yhteyksiä on järjestöjen kanssa ja tasa-arvovaltuutetun toimiston henkilökunta on saanut koulutusta intersukupuolisuudesta. ”Meidän työllä pyritään siihen, että yleinen ymmärrys lisääntyisi opetus- ja kasvatuspuolella ja työelämässä ja tulisi tietoisuuteen, että on muutakin kuin nainen ja mies. Mietimme millaista koulutusta tarvittaisiin, että se ymmärrys lisääntyisi. Tämä vaikuttaa suoraan oppilaiden ja työntekijöiden hyvinvointiin”, sanoo Ojanperä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemässä uusimmassa kouluterveyskyselyssä oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa mahdollista pojan ja tytön lisäksi rastittaa kohta ”muu”. Tämä on tärkeä askel ja iso uudistus tutkimuksessa, jota tietysti halutaan toistaa samanlaisena ja vertailukelpoisena. Paljon tietoa jää saamatta, ehkä monilta kokonaan vastaamatta kyselyyn, jos tuntuu, ettei kuulu kohderyhmään. Yhdenvertaisuusvaltuutetun, tasa-arvovaltuutetun ja THL:n yhteistyö kouluterveyskyselyn parissa on tuottanut tulosta. Kyselyn alustavien tulosten mukaan eniten syrjivää kiusaamista ovat kokeneet ne, jotka ovat identifioituneet muuksi kuin tytöksi tai pojaksi. ”Meillä oli yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa intuitio, että lasten täytyy kouluterveyskyselyssä saada valita muutakin kuin tyttö tai poika. Tämä muutos tehtiin niitä varten, jotka vihdoin saa laittaa oman rastinsa sinne. Ja kun heti tuli näkyväksi se meidän intuition mukainen tieto, se tuntui tosi hyvältä. On selvästi nähtävissä, että tämä oli merkityksellistä ja tuo jo näkyväksi sitä, mikä muuten jää näkymättömäksi”, kertoo Ojanperä.

Monet ihmiset ovat kiinnostuneita erilaisten ihmisten kokemuksista ja muun muassa intersukupuolisten lasten kohtelusta ja intersukupuolisten aikuisten elämästä ja haluavat tietää ja oppia. Nyt on hyvä hetki tuoda näitä ajatuksia esiin. Aika tuntuu olevan oikea. Minna Lundell-Kiuru ja Päivi Ojanperä puhuvat siitä, miten tavalliset kansalaiset haluavat edistää yhteiskuntaa, jossa olisi enemmän tilaa, hyväksyntää ja ymmärrystä. Ihmisillä on paljon enemmän rohkeutta ottaa kantaa ja sanoa, että jokin asia, joka ei itseä suoraan kosketa on päivänselvästi väärin. Syrjittyjen ryhmien ei tarvitsekaan enää puhua ainoastaan itse itsensä puolesta.