Ammattilaiset

Ihmisten hyvinvoinnin parissa työskenteleville ihmisille ajatuksia intersukupuolisuuden kohtaamiseen.

SUKUPUOLIA
Sukupuolen jakaminen digotomisesti kahteen toisensa poissulkevaan puoleen on varsin yleistä, mutta samalla keinotekoista ja todellisuudelle sekä luonnolle vierasta. Sen sijaan dimensionaalinen, sukupuolten ulottuvuuksia ja ehkäpä mahdollisuuksia korostava lähestyminen auttaisi meitä paremmin kuvaamaan ja elämään keskellä todellisuutta. Se toisi meille mahdollisuuden olla paremmin totta itselle sekä toisille.

Sukupuolia voidaan lähestyä ainakin juridisesti, anatomisesti, kromosomillisesti, hormonaalisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti – puhumattakaan kulttuurisesta ja kontekstuaalisesta tavasta ymmärtää sukupuolia. Sukupuolen käsite on vähintäänkin riippuvainen ajasta ja paikasta. Näin käsittäen olemme väkisinkin ainutlaatuisia – emme kovinkaan helposti yleistettävissä. Ei ole toista samanlaista, vaikka samanlaisia piirteitä meistä löytyykin. Lause ”miehet ovat miehiä ja naiset ovat naisia” elää sitkeässä, vaikkei sille varsinaista arjen vastinetta löydykään. Todellisuudessa ei ole olemassa miestä eikä naista kahtena erillisenä toistuvana yksilönä. Todellisuudessa sukupuolia on monia.

On tavallista, että ihmiset kokevat olevansa joko miehiä tai naisia. Monelle se kokemus on itsestään selvä. Kuitenkaan ei ole millään lailla tavatonta, että joku ihminen ei koe olevansa yksiselitteisesti mies tai nainen, saati sitten, ettei kokisi olevansa kumpaakaan. Intersukupuoliset ihmiset kokevat sukupuolen kuten kaikki muutkin, moninaisesti.

SALAISUUS
Intersukupuolisuus kytkeytyy usein ikävällä tavalla salaisuuksiin. Intersukupuolisuutta on saatettu salata ihmiseltä itseltä pitkiäkin aikoja lääkärien ja/tai vanhempien toimesta. Toisaalta ihminen itse on usein salannut intersukupuolisuuttaan muilta ihmisiltä ja salaa edelleen. Tähän syitä on monia.

Sukupuolisuus on sosiaalisissa tilanteissa usein huomaamattamme arkisesti esillä. Törmäämme tilanteisiin, joissa salaisuuden säilyttääkseen ihminen voi joutua tekemään todella vaikeita päätöksiä ja joskus toimimaan vastoin omaa hyväänsä. Salaisuudet ovat sosiaalisiin suhteisiin liittyviä valintoja. Joskus salaisuuksien pitoon liittyy pelko hylätyksi tulemisesta tai epäasiallisesta kohtelusta. Toisinaan ei vain ole löydetty oikeita sanoja, joilla salaisuudesta voisi kertoa. Joku päättää olla kertomatta kenelläkään. Ilmaus salaisuuden kantaminen kuvaa tilannetta hyvin. Salaisuuden kanssa eläminen kuormittaa ihmistä, enemmän tai vähemmän.

KOHTAAMISESTA
”Jos kohtelet kahta ihmistä samalla lailla, teet toiselle heistä vääryyttä”, totesi Viktor E. Frankl, logoterapian kehittäjä. Ainutlaatuisia ihmisiä tulee kohdata – heihin ei voi suhtautua samoin kuin kaikkiin muihinkin. On tärkeää ymmärtää, että olemme kaikki ainutlaatuisia.

Intersukupuoliset ihmiset kantavat mukanaan uniikkeja tarinoita itsestä, sukupuolesta ja kaikesta siitä, mitä me kutsumme elämäksi. Monella on kokemuksia kohtaamisista, jotka eivät millään mittarilla ole olleet kunnioittavia. Osalla on mukana suurestikin traumaattisia kokemuksia.

Hyvän kohtaamisen yhtenä mittarina voidaan pitää sitä, miten ihminen voi kokea tulevansa nähdyksi kokonaisena ja arvostettuna. Meidän tulisi toimia hyvinvointia edistäessämme niin, että näkisimme ihmiset jo ennalta – siis niin, että kun ihminen tulee palvelumme piiriin, syntyisi hänelle jostakin usko siihen, että hänenlaiselle ihmiselle on olemassa täällä paikka ja että hänet on nähty jo ennalta. Intersukupuolisten ihmisten kohdalla näin on tapahtunut varsin harvoin. Meidän palvelujärjestelmämme eivät kovinkaan usein ole nähneet sukupuolen moninaisuutta ennalta. Siksi ihmiset silloinkin, kun olisi hyvä kertoa intersukupuolisuudesta, jättävät sen kertomatta.

SENSITIIVISYYS
Sensitiivisyyttä kohtaamisissa voisi verrata metaforan tavoin ”sensitive” pesuaineisiin. Niiden ominaisuuksiin kuuluu, että asia tulee hoidettua, mutta hoito ei aiheuta ärsytystä sensitiivisyyttä vaativaan kohtaan.

Sensitiivisyys kohtaamisissa on sitä, että yritämme ymmärtää toistemme mittayksiköitä ja kunnioitamme niiden erilaisuutta. Suostumme uskomaan, että se mikä minulle on jotakin, ei välttämättä toiselle ole mitään ja toisin päin. Se on halua löytää toinen, sen sijaan että kertoisimme, missä toinen on tai mihin toisen tulisi asettua.

Sensitiivisyys kohtaamisissa ei tarkoita vaikenemista, välttelyä tai valheellisia sanoja. Se määrittää tapaamme puhua, lähestyä ja olla olemassa omana itsenään. Suhteidemme aitous on kytköksissä kykyyn olla rehellinen ja samalla huomioiva – se haastaa meidät dialogiin.

Temperamenttimme ja nykyinen elämäntilanteemme sekä haavoittuvuutemme ovat siinä merkittävässä roolissa. Olemme erilailla herkkiä ja toisaalta elämme erilaisia hetkiä, jotka resonoivat herkkyytemme kanssa. Aiemmat haavoitetuksi tulemisen kokemukset ja sen uudelleen tapahtumisen uhkan tunne vaikuttavat tämän päivän turvan ja sensitiivisen kohtaamisen tarpeeseemme.

Erityisesti muuttumattomiksi tai varsin pysyviksi kokemat ominaisuutemme suorastaan huutavat sensitiivistä kohtaamista. Ominaisuudet, jotka tekevät ihmisestä oman itsensä ja joiden myötä hän on voi kokea olemassa oloa itsenä, ovat meille usein varsin herkkiä. Sukupuolen kokemuksemme yltää monesti tälle alueelle.

– Juha Kilpiä,  ”Nimestä minut tunnet” – kirjaa apuna käyttäen