Intersukupuoliset ihmiset ottivat lavan ja striimin haltuunsa ensimmäistä kertaa Helsinki Priden historiassa. ISIO:n yhteistyökumppanit Amnesty International Suomen osasto ja OII Europe osoittivat tukensa intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta turvaavan lain säätämiselle. Tilaisuuden järjesti ISIO ry yhteistyössä OII Europen hallinnoiman RISE-hankkeen kanssa.
Tilaisuuden avasi intersukupuolisten eurooppalaisen kattojärjestön OII Europen toiminnanjohtaja Dan Christian Ghattas. Hän kertoi puheenvuorossaan intersukupuolisten ihmisten oikeuksien kehittymisestä Euroopassa.
Erityisesti viimeisen 10 vuoden aikana on otettu merkittäviä harppauksia tietoisuuden lisäämisessä ja oikeuksien turvaamisessa. Tärkeä virstanpylväs oli vuosi 2015. Tuolloin astui voimaan Maltan historiallinen laki, joka kieltää kaikki sellaiset lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavat toimenpiteet, jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä ja joita voidaan lykätä siihen asti, että lapsi voi antaa niihin oman tietoon perustuvan suostumuksensa.
Vuonna 2015 ilmestyi myös kaksi tärkeää intersukupuolisten ihmisten oikeuksia koskevaa asiakirjaa: Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun ihmisoikeuskysymyksiä avaava raportti ja EU:n perusoikeusviraston toimenpidekäytäntöjä kartoittanut selvitys. Molemmissa kehotettiin valtioita tehostamaan toimintaansa intersukupuolisten ihmisten oikeuksien turvaamiseksi. Vuonna 2015 astui voimaan myös Suomen tasa-arvolaki, joka ensimmäisenä Euroopassa otti huomioon myös intersukupuoliset ihmiset ja ulotti syrjinnän kiellon koskemaan eksplisiittisesti myös heitä.
Vuoden 2015 jälkeen positiivinen kehitys on jatkunut. Maltan lisäksi myös Portugali, Saksa ja Islanti ovat vahvistaneet intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta säätämällä sitä suojaavaa lainsäädäntöä. Yhä useammassa Euroopan maassa on muokattu syrjintä- ja viharikoslainsäädäntöä niin, että se kattaa intersukupuoliset ihmiset.
Euroopan parlamentti ja Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ovat antaneet intersukupuolisuutta koskevat päätöslauselmat, jotka sisältävät valtioille konkreettisia suosituksia intersukupuolisten ihmisten oikeuksien turvaamiseksi. Merkittävää on myös se, että intersukupuolisuusteema on sisällytetty sekä EU:n Lapsen oikeuksien että lhbti-strategioihin vuosille 2020-2025.
Euroopanlaajuista intersukupuolisuutta koskevaa tutkimustietoa alkaa myös hiljalleen kertymään. Vuonna 2019 intersukupuoliset ihmiset sisällytettiin ensimmäistä kertaa sekä Eurobarometriin että EU:n perusoikeusviraston lhbti-tutkimukseen. Molemmat tutkimukset osoittivat selvästi, että intersukupuolisten ihmisten syrjintä eri elämänalueilla on kautta Euroopan edelleen yleistä. Ne myös vahvistivat, että intersukupuolisten lasten sukupuolipiirteitä niin sanotusti normalisoivat toimenpiteet (leikkaukset, hormonihoidot, muut toimenpiteet) ovat Euroopassa edelleen arkipäivää, ja näitä toimenpiteitä tehdään ilman intersukupuolisten lasten tai heidän vanhempiensa tietoista suostumusta.
Ghattas korosti puheenvuoronsa lopuksi, että vaikka viimeisen 10 vuoden aikana intersukupuolisten ihmisten näkyvyys ja tietoisuus ihmisoikeusongelmista on lisääntynyt, on paljon työtä edelleen jäljellä. Uuden haasteen tälle työlle tuo myös Euroopassa kasvava anti-gender-liike, joka yhä enenevissä määrin pyrkii estämään myös intersukupuolisten ihmisten oikeuksien puolesta tehtävää työtä. Hän kuitenkin oli toiveikas sen suhteen, että eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä intersukupuolisten ihmisten oikeuksia voidaan päämäärätietoisesti edistää, ja toivoi Suomen jatkavan aktiivisesti intersukupuolisten aseman parantamista.
Seuraavan puheenvuoron piti Amnesty Suomen osaston Pride-työn asiantuntija Matti Pihlajamaa. Tilaisuuden nimestä inspiroituneena hän oli muotoillut puheensa viideksi i:ksi.
Pihlajamaan ensimmäinen i oli kiitos intersukupuolisille aktivisteille. Hän kertoi Amnestyn tehneen työtä sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta viimeisen 10 vuoden ajan – ja tämän ajan olleen monimuotoinen oppimisprosessi siitä, mitä kehojen ja sukupuolien moninaisuuden tosissaan ottaminen todella tarkoittaa ihmisoikeustyössä. Sama oppimis- ja ajatteluprosessi on tapahtunut viime vuosina myös kansainvälisessä ihmisoikeusnormistossa. Pihlajamaa muistutti, että kiitos tästä muutoksesta kuuluu intersukupuolisille aktivisteille.
Toisena i:nä Pihlajamaa nosti esiin sen, että ihmisoikeudet etenevät tutkimuksella. Hän kertoi Amnestyn vuonna 2017 julkaisemasta erityisesti Tanskan ja Saksan tilannetta käsittelevästä tutkimuksesta ”First do no harm – ensuring the rights of children born intersex https://www.amnesty.org/en/latest/campaigns/2017/05/intersex-rights/ Pihlajamaa totesi Amnestyn tutkimuksen osoittavan, että valtiot loukkaavat intersukupuolisten lasten oikeuksia. Suomen tilannetta hän hahmotteli ETENE:n hoitokäytäntöjä koskevan raportin ja suosituksen sekä oikeusministeriön julkaiseman intersukupuolisten ihmisten oikeuksia ja kokemuksia kartoittaneen selvityksen kautta.
Pihlajamaan kolmas i kuului: intersukupuolisten ihmisoikeuksia peräänkuulutetaan kansainvälisesti. Hän totesi, että lukuisat kansainväliset ihmisoikeustoimijat ovat vaatineet Suomea turvaamaan intersukupuolisten lasten oikeuksia tehokkaammin. Eri toimijoiden yleisten suositusten lisäksi Suomi on saanut suoraan sille osoitetun suosituksen YK:n ihmisoikeuskomitealta.
Neljäntenä i:nä Pihlajamaa totesi ykskantaan: itsemääräämisoikeus nyt. Hän kertoi Marinin hallituksen ohjelman sisältävän sitoumuksen intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden vahvistamisesti. Pihlajamaa totesi, että on selvää, että asiasta on säädettävä itsemääräämisoikeutta turvaavaa erityislainsäädäntöä, koska hänenkin aikaisemmin mainitsemat eri toimijoiden antamat suositukset eivät ole johtaneet toivottuun muutokseen. Pihlajamaa totesi, että lainsäädännön lisäksi tarvitaan ihmisoikeusperusteinen hoitolinjaus, ja myös pääsy psykososiaalisen tuen piiriin on turvattava.
Viimeisenä i:nä Pihlajamaa korosti sitä, että tarvitaan myös irtiotto normeista. Ahtaat sukupuolta ja kehoja koskevat normit rajaavat kaikkien elämää, mutta erityisen voimakkaasti ne vaikuttavat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen elämään koko heidän elämänkaarensa ajan. Nämä normit vaikuttavat myös ihmisoikeusloukkausten taustalla – ja lainsäädännön muuttamisen lisäksi, on tärkeää myös purkaa näitä haitallisia normeja.
Kolmantena keskustelunavauksena kuultiin intersukupuolisten aktivistien ja some-vaikuttajien Aikku Meuran ja Melissa Mäntylän puheenvuoro.
Meura ja Mäntylä kertoivat ylläpitämästään @inter.netti Instagram-tilistä, jonka he julkaisivat kansainvälisenä intersukupuolisten päivänä 26.10.2020. He kuvasivat Instagram-tilin olevan yhdistelmä meemejä ja infografiikkaa – maailman ihmettelyä intersukupuolisen silmin.
Some-aktivismin taustalla on Meuran ja Mäntylän muutaman vuoden takaisista bileistä alkanut ystävyys.
Kohtaaminen oli ollut molemmille merkityksellinen, koska he eivät olleet aiemmin tavanneet toista intersukupuolista ihmistä. Meura ja Mäntylä kertoivat myös siitä, kuinka voimauttavaa oli alunperin ollut saada löytää internetistä tietoa intersukupuolisuudesta ja saada nimi omalle kokemukselle. Lääkäreiltä he monen muun intersukupuolisen ihmisen tavoin olivat saaneet vain kuulla kehonsa olevan jollain tapaa «epätyypillinen», ja sen käsityksen, että kyse on jostain äärimmäisen harvinaisesta asiasta.
Meura korosti, että intersukupuoliset ihmiset ovat tosi moninainen joukko – mutta yksi usean jakama valitettava yhdistävä kokemus on oman kehon ja kehollisten piirteiden salailu ja häpeä. Ihmisoikeusloukkauksiin viitaten hän totesi, että «maailman pitää muuttua – mutta se mitä pitää muuttaa on yhteiskunta, ei meidän intersukupuolisten ihmisten kehot».
Mäntylä kuulutti avarakatseisuutta ja rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Hän vaati, että lapsien kehojen muokkaaminen leikkauksin ja muuten on lopetettava, ja muistutti, että jokainen keho on kaunis ja intersukupuolisuus voi olla – ja on – myös todella vapauttavaa ja mahtavaa.
Neljännen puheenvuoron piti Laura Allonen – intersukupuolinen, nainen, tanssija ja koira-äiti. Allonen kertoi omasta matkastaan intersukupuolisuuden kanssa.
Allonen kertoi hänen lääkärinsä olleen todella ihana ja luoneen hänelle kokemuksen siitä, että hän tuli nähdyksi yksilönä ja omana itsenään. Erityistä kiitosta Allonen antoi lääkärilleen siitä, että hän oli aina järjestänyt hänelle mahdollisuuden keskustella lääkärin kanssa myös kahden kesken, vaikka kävikin lääkärikäynneillä aina äitinsä kanssa.
Tästä huolimatta Allonen kertoo tilanteen olleen hänelle ja koko hänen perheelleen hyvin hämmentävä. Hän kertoi kokeneensa häpeää.
Alloselle ei kerrottu intersukupuolisuudesta lääkärikäynneillä, vaan hän löysi sanan googlaamalla 23-vuotiaana. Tämä oli hänelle hyvin merkityksellinen hetki, sillä hän löysi kokemukselleen sanan ja sai tietää, ettei olekaan maailman ainoa intersukupuolinen ihminen. Allonen myös totesi, että nykyään hän määrittää itsensä sanomalla että on sekä intersukupuolinen että nainen – ja iloitsevansa siitä, etteivät nämä mitenkään sulje toisiaan pois.
Allonen korosti lopuksi, että jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää kehostaan. Hän peräänkuulutti toistemme kohtaamista ensisijaisesti ihmisinä todeten, että olemme kaikki samanarvoisia ja arvokkaita, kaikki omina itsenämme.
Viidennen puheenvuoron piti Kaisli Syrjänen, ISIO ry:n puheenjohtaja.
Hän aloitti puheenvuoronsa sillä, miten mahtavaa on olla täällä tällä porukalla – ensimmäistä kertaa Helsinki Priden historiassa ja ehkä Suomessa kaiken kaikkiaan. Monta ihmisiltä puhumassa intersukupuolisuudesta eri näkökulmista ja tuomassa esiin sitä, että kysymys ei ole yhdenlaisesta asiasta. Todellisuus on monimuotoinen ja monenlainen ja toisaalta oikeudet, joiden tulisi toteutua ovat yksiselitteisiä. Syrjänen kiitti edellisten puheenvuorojen pitäjiä ja muistutti, että vielä kymmenen vuotta sitten oli vain yksittäistä aktivismia intersukupuolisten oikeuksien puolesta eikä vielä pari vuotta sittenkään puhuttu näin laajasti.
Tänä vuonna intersukupuolisuus on monen sateenkaarijärjestön puheissa ja tavoitteissa. Järjestöt ja poliitikot ovat ottaneet kantaa intersukupuolisten ihmisoikeuksien puolesta, valtioneuvoston sateenkaari-ihmisten tilanteesta tehdyssä selvityksessä (julkaistaan elokuussa) on tuotu kattavasti esiin intersukupuolisten tilannetta. Lastensuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöt, Ihmisoikeuskeskus, tasa-arvovaltuutetun ja laspiasiavaltuutetun toimistot tekevät meidän kanssa yhteistyötä. Translakia uudistava työryhmä on asetettu. Sen asialistalla on hallitusohjelman mukaisesti intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja lasten sukupuolipiirteitä muokkaavista toimenpiteistä luopuminen.
ISIO ry:llä on ilo olla mukana translain valmistelun neuvonta- ja arviointiryhmässä. Kaikki tämä näyttää sen, intersukupuolisuus ei enää olekaan ihan niin marginaalinen asia ja että puhumme asiasta, jolla on merkitystä monille. Moni haluaa toimia ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Olisiko tämä se seuraava muistiin jäävä voitettu ihmisoikeuskamppailu?
Syrjänen kertoi ISIO ry:n tavoitteista. ISIO:n tavoitteena on laki, joka kieltää lääketieteelliset kehon sukupuolipiirteitä muokaavat toimenpiteet, jotka eivät ole terveydelle välttämättömiä. ISIO ry perustettiin siksi, että jokaisella intersukupuolisella lapsella toteutuisi jokaiselle kuuluva oikeus keholliseen koskemattomuuteen. Me olemme yhdessä menossa kohti sitä, että jokaista lasta kohdeltaisi kunnioittavasti, vaalien kehollista koskemattomuutta ja ennen kaikkea tavallisena lapsena ilman stigmatisointia ja häiriökeskeistä puhetta. Jokaisella tulisi olla tilaa kasvaa omana itsenään, jokaisella tulee olla oikeus omaan ainutlaatuiseen kehoonsa ja sukupuolipiirteisiinsä. Lopuksi hän korosti yhteistyön merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa.
Suuret kiitokset kaikille, jotka mahdollistivat tämän tilaisuuden toteutumisen!
